Senior Trainee -blogisarjassa digialaiset kertovat omin sanoin työurastaan Digialla ja siitä millaista täällä on työskennellä. Tällä kertaa meillä 7 vuotta työskennellyt Integration Specialist, Tomi Rantanen kertoo urapolustaan integraatiototeutusten metsässä ja pienenpienten kokemustattien keräilystä Digialla sekä miten kulttuuriperiaatteemme näkyvät hänen työarjessaan.
Kolmannen vuoden ohjelmistosuunnitteluopintojeni aikana ammattikorkeakoulu Metropoliassa opiskelukaverini lähetti työhakemuksia ainakin yli viiteenkymmeneen avoimeen työpaikkailmoitukseen. Tarkoituksena oli löytää töitä kesäkuukausille ennen opintojemme suorittamista loppuun, mutta vuonna 2015 useimmat avoimet opiskelijoille tarkoitetut paikat koskivat vain palkatonta harjoittelua.
Yhteen työhakemukseen saapui kuitenkin mielenkiintoinen vastaus - kokoaikainen työpaikka integraatiokehittäjänä. Opiskelukaverini otti paikan vastaan minulle tuolloin tuiki tuntemattomaan firmaan ja työtehtävään käytyään ensin keskustelemassa työnkuvasta. Kyse oli Digian Career Compass -hausta.
Kauhistelimme ystävämme määrätietoisuutta ottaa täysipäiväinen työpaikka vastaan kesken opintojen ja naureskelimme hänelle jo hakuvaiheessa, että eihän meillä kenelläkään ole mitään käryä integraatioista tai niiden kehittämisestä. Nauru loppui lyhyeen, kun päädyimme myöhemmin samana vuonna hänen suosittelunsa seurauksena kollegoiksi samoihin työtehtäviin integraatioiden jatkuviin palveluihin. Olimme tuohon asti tehneet opiskelukavereina kaikki ryhmätyöt ja projektit yhdessä ja yhtäkkiä istuimme toimistolla vierekkäin toimittamassa asiakasprojekteja. Ja tästä maksettiin vielä palkkaakin? Seitsemän vuotta myöhemmin urani Digialla jatkuu, tosin asiakkuus ja työnkuva ovat vuosien varrella ehtineet vaihtua.
Työurani alkuvaiheessa sain integraatioiden jatkuvien palveluiden asiantuntijana tilaisuuden tutustua täytenä untuvikkona erilaisiin integraatioympäristöihin ja kokoonpanoihin. Jo toteutettujen arkkitehtuurikokonaisuuksien keskellä oli mahdollista vaellella toteutusten metsässä, sienestäen sieltä täältä pienenpieniä kokemustatteja ymmärtämättä itse teknologioista, protokollista tai käytetyistä suunnittelumalleista tuon taivaallista. Sain luoda uusia liittymiä rauhassa yrityksen ja erehdyksen kautta ja opin eri vippaskonstit ja sudenkuopat vähitellen. Kokemuksen ja itseluottamuksen karttuessa omiin toteutuksiini ohjelmoin kokonaisen työnohjausjärjestelmän integraatioratkaisun tuotteistetut ja asiakasriippumattomat tuotelaajennukset ja uudet komponentit sujuvasti niin Pythonilla, Perlillä kuin Javallakin. Sain kouluttaa tekemäni tuotteistukset uusille asiantuntijoille ensin mikropalvelutiimin defacto-tiiminvetäjänä ja sen jälkeen kokonaispalvelun integraatioarkkitehdin roolissa, kunnes siirryin uuteen asiakastiimiin kehittämään arkkitehtuuria ja toiminnan prosesseja.
Pelkästään nykyisessä asiakastiimissämme toimii päivittäin 40 rautaista asiantuntijaa. Päivittäin olen tekemisissä asiakasrajapinnassa ja sisäisesti kymmenien päivittäin vaihtuvien ihmisten ja teknologioiden kanssa, jolloin hyvät kommunikaatio-, mukautumis- ja työnhallintakyvyt ovat kaikkien osapuolten henkiselle hyvinvoinnille olennaisia taitoja. Kalenterini täyttyy usein niin suunnittelupalavereista, tiimipalavereista kuin heimo- ja asiakastapaamisista. Onneksi työpäiviin saa mahdutettua myös omatoimista kehitys- ja ongelmanratkaisutyötäkin. Integraatioteknologia saattaa päivän aikana vaihtua Boomista IBM ACEen, siitä Camelin kautta Azureen tai Digia iSuiteen ja päätyä API Management -työkalun kautta palvelinohjelmistojen läpi pilvialustoihin, CI/CD-pipelineista aina testausautomaatiotyökaluihin ja tietokantapalvelinten sielunelämän tutkimiseen. Hengästyttääkö jo? Ei myöskään sovi unohtaa dokumentaatio-mallipohjien, rajapintakuvauksien tai ratkaisu- ja arkkitehtuurikuvausten laatimista, sillä yhtenevät dokumentointitavat ovat yksi helpoimmista tavoista edistää yhteisen tietotaidon luonnollista ristipölyttymistä.
Avunpyynnöt kohdistuvat milloin mihinkin ratkaisutasoon, sillä toimin asiakastiimissä ja sen ulkopuolella teknologia- ja palvelukohtaisesta tarpeesta riippuen joko integraatioarkkitehtina, kehittäjänä, tuotekehittäjänä, tietoturva-asiantuntijana tai yleisenä härvääjänä - siellä missä juuri tänään apua eniten tarvitaan.
Laajalti eri teknologioiden kanssa toimeentulevana hahmona löydän usein jonkun työkavereistani kiinni hupparini hihassa, jolloin pyörin paikalle mitä pikimmiten jakamaan tietoa ja mahdollistamaan yksilön onnistumisen ongelmanratkaisussa. Avunpyynnöt kohdistuvat milloin mihinkin ratkaisutasoon, sillä toimin asiakastiimissä ja sen ulkopuolella teknologia- ja palvelukohtaisesta tarpeesta riippuen joko integraatioarkkitehtina, kehittäjänä, tuotekehittäjänä, tietoturva-asiantuntijana tai yleisenä härvääjänä - siellä missä juuri tänään apua eniten tarvitaan.
Päivittäisen asiakastyön ohessa ohjaan Digian oman integraatioteknologia iSuiten tuotekehitystä toimien tuotekehittäjän ja loppukäyttäjän välillä eräänlaisena integraatiotunteiden tulkkina uusia toiminnallisuuksia innovoiden, luoden geneerisiä ratkaisuja sekä teknologiariippumatonta yhteiskäyttöisyyttä kehittämällä kokonaan uusia komponentteja ja vanhoja virtaviivaistamalla. Olen saanut kunnian olla osa kuluvan vuoden Integraatio- ja API-kustannuspaikan keskitettyä integraatioarkkitehtitiimiä, jonka kautta olen päässyt kehittämään ja ohjaamaan Digian sisäisiä ja ulkoisia integraatioarkkitehtuuripalveluita, opastamaan uusia integraatioarkkitehtikokelaita urapolullaan eteenpäin ja toimimaan osana palveluiden ydintiimiä kehittäen liiketoiminnan yhteistoimintamalleja ja vaihtamalla näkemyksiä niin kehittäjävinkkelistä kuin arkkitehtitasoltakin esimerkiksi myynnin toimintojen kanssa.
Digialla työskentelyn yksi vahvuuksista on työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja sanalla sanoen se, kuinka paljon töiden tekeminen tuntuu yhdessä tekemiseltä hyvän kaveriporukan kesken. Päivittäisen työnteon päätavoite on oppia joka päivä jotain uutta, ja 70–20–10 - periaatteen mukaan 70 % oman itsensä kehittämisestä tapahtuu päivittäisissä työtehtävissä itseään haastaen. Pääosa uuden oppimisesta ei tapahdu millään muulla tapaa, joten jokaisella digialaisella on vastuu ja oikeus vaatia uuden oppimista tukevia työtehtäviä. Uutta oppiikin usein yhdessä kollegan kanssa ongelmia ratkaisemalla ja jakamalla karttunutta tietoa eikä omalle pöydälle saapuneen tiketin kanssa tarvitse kärvistellä yksin, vaan ongelmat ratkaistaan vetämällä yhtä köyttä.
Tehdyt virheet nousevat arvoon arvaamattomaan, kun kokemukset virhetilanteiden aiheutumisesta ja selvittämisestä jaetaan avoimesti tiimin tai aiheesta kiinnostuneen heimon kesken. Kenenkään muun ei tarvitse kohdata samaa virhettä uudestaan, kokeilla uutta jo kokeiltua teknologiaa tai toimintamallia enää uudestaan, kunhan avoimesti uutta oppiva digialainen yrittää tehdä mahdollisimman pieniä virheitä mahdollisimman usein. Tämä tarkoittaa, että tiimien ja yksilöiden työtavat ja prosessit kehittyvät alati, kun uusia toimintamalleja törmäytetään jo hyväksi havaittuja ja aiemmin omaksuttuja toimintatapoja vasten. Päivittäistä työtä selkeästi helpottavat tavat sulautetaan mukaan toimintaan ja liiallinen monimutkaistus – oli kyseessä kuinka paljon pöhinää uhkuva sana tahansa – karsitaan pois.
Digialla työskentelyn yksi vahvuuksista on työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja sanalla sanoen se, kuinka paljon töiden tekeminen tuntuu yhdessä tekemiseltä hyvän kaveriporukan kesken.
Työ ja vapaa-aika yhdistyy myös Digian tukemien vapaa-ajan kerhojen myötä, joita löytyy yhtä monta kuin Digialla on eri vapaa-ajan toimintaan keskittyneitä tahoja. Löytyy niin uintikerhoa, viskikerhoa, golfausta, 3d-tulostusta, sählyä, jalkapalloa kuin oma olutpanimokin. Vedän itse vapaa-ajan kerhoista Digian musiikki- ja bändikerho OpenPoppia sekä eSports-kerho OpenGames Onlinea. Musiikkikerho on muun muassa esiintynyt firman kesäjuhlilla, treenaten aina kutakin esitystä varten ammattimuusikoiden vaatimat treenikerrat. Varsinkin etätyöaikana etänä äänitetyt, tuotetut ja kuvatut musiikkivideot olivat erinomainen tapa verkostoitua. Oli ilo tuottaa jotain yhteistä digialaisille ja viestiä, että elämä (ja työt) jatkuvat, vaikka emme hetkeen näkisikään toisiamme yhtä tiheään tahtiin.
OpenGames Online kattaa alleen kaiken etävälinein tapahtuvan pelaamisen ja täten myös kilpapelaamisen sekä firmaliiga Kanaliigaan osallistuvat eSports-joukkueet. Digia Vengersin ja Digia Naalien pelaajat hioutuvat yhteen vapaa-ajallaan yhtäaikaisen tiimityöskentelyn, kommunikaation ja kokonaiskuvan hahmottamisen myötä ja kyseessä onkin vain jälleen yksi tapa viettää aikaa ja verkostoitua samanmielisten työkavereiden kanssa. Samalla tarjoutuu tilaisuus kilpailla muiden firmojen työntekijöistä koottuja joukkueita vastaan. Pelit ovat useimpina kausina livestriimattu suoraan Youtubeen, ja lähetysten myötä digialaiset ovat voineet livenä kannustaa, itkeä ja nauraa yhdessä kunkin joukkueen kommellusten mukana. Oikein tarkkaan katsomalla ruudulla on voinut nähdä joukkueellisen pelaajia, jotka kaikki luottavat omiin taitoihinsa tarpeeksi yrittääkseen jokaisella kierroksella, asiakkaasta riippumatta, jotain uutta, tuovat oman persoonansa serverille ja uskaltavat olla oma itsensä. Ei se polta pahasti.
Mieleenpainuvimmat hetket Digia-urallani on koettu yhdessä työkavereiden kanssa yhteisten projektien tiimellyksessä. Oli kyseessä sitten kokonaan uuden palvelutuotteen ohjelmointi, automaattisesti eri integraatioteknologioiden tietovirrat dokumentoivan sovelluksen kehittäminen, firman bändin kanssa yhteisen musiikkiäänitteen äänittäminen tai tulevaan Kanaliiga-kauteen valmistava bootcamp liigajoukkueen kanssa, on yhdistävänä tekijänä aina ollut ilon ja kokemuksen jakaminen työkavereiden kesken. Kukaan ei joudu yksin vastaamaan kokonaisuuden toimivuudesta, vaan kokonaisuus on aina osiensa summa.
Oma Digia-urani on näin seitsemän vuoden jälkeen yhä alkutekijöissään ja tuntuu vapauttavalta sanoa se. Uutta opittavaa tulee sprinteittäin lisää ja joka päivä ymmärtää vain, kuinka vähän tietääkään. Tunnetta kuvaa yksi Digian kulttuurin kulmakivistä ”Jokainen Digialainen on Senior Trainee”. Vaikka olen oppinut vuosien aikana yhtä ja toista, kerryttänyt kokemusta useasta eri kehitys-, suunnittelu- ja ylläpitoprojektista työnohjaus- ja integraatiojärjestelmien keskellä sekä saanut kunnian olla mukana matkalla erinomaisten ihmistyyppien ja persoonien kanssa, koen olevani vasta matkani alkutaipaleella.
Oma Digia-urani on näin seitsemän vuoden jälkeen yhä alkutekijöissään ja tuntuu vapauttavalta sanoa se. Uutta opittavaa tulee sprinteittäin lisää ja joka päivä ymmärtää vain, kuinka vähän tietääkään. Tunnetta kuvaa yksi Digian kulttuurin kulmakivistä ”Jokainen Digialainen on Senior Trainee
Suurin osa oppimastani tiedosta on jo vähintään kertaalleen ehtinyt vanhentua. Se on enemmän kuin ok, sillä oppiminen on uuden oppimisen ja assimilaation ohella etenkin vanhasta poisoppimista. En jaksa odottaa, mitä pääsen unohtamaan huomenna! Unohtamisen lisäksi odotan omien kokemusteni jakamista ja uuden oppimista yhdessä niin työkavereiden kuin asiakkaiden kanssa. Oma uratarinani ei ole vielä lähellekään valmis eivätkä jo opettelemani taidot riitä yksinään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Opettele uusi. Nuku. Unohda vanha. Toista.
Matka jatkuu. Älkää kysykö miten, kysykää miksi.