Suomi on onnistunut erinomaisesti houkuttelemaan globaaleja datakeskusinvestointeja. Tämä vahvistaa digitaalista infrastruktuuriamme, mutta se ei yksin riitä takaamaan tulevaisuuden hyvinvointia. Liiketoimintajohtaja Sami Paihonen kertoo, miten Suomi ja suomalaiset yritykset voivat nousta tekoälyn arvoketjussa infrastruktuuritoimittajasta arvonluojaksi.
Suomi on viime vuosina juhlinut merkittäviä investointiuutisia. Microsoft ja Google ovat investoineet miljardeja datakeskusten rakentamiseen Haminaan, Vihtiin ja Kirkkonummelle. Tämä on hienoa, sillä se tuo rakennusaikaista työtä, verotuloja ja hyödyntää vakaata sähköverkkoamme sekä hukkalämmön talteenottoa.
Mutta jos katsomme tekoälyvallankumouksen anatomiaa tarkemmin (Kuva 1: Investing Visuals, The AI Layers ), huomaamme riskin.
Datakeskukset edustavat arvoketjun tasoa 3. Se on elintärkeä kerros, "konehuone", mutta se on vasta alkua.
Jos tyydymme olemaan vain alusta muiden älylle, menetämme historiallisen tilaisuuden tuottavuusloikkaan ja vaurauden luomiseen.
Oheinen Investing Visualsin kaavio jakaa tekoälytalouden kuuteen kerrokseen.
Suomen nykyinen menestystarina sijoittuu vahvasti tasoille 1 Energia ja 3 Datakeskukset. Meillä on puhdasta energiaa ja turvallinen maaperä palvelimille.
Ongelma on makrotaloudellinen. Datakeskus on pääomaintensiivinen, ei työvoimaintensiivinen investointi. Kun "betoni on kuivunut" ja palvelimet hurisevat, työllistämisvaikutus on paikallisesti maltillinen. Arvonlisäys valuu Yhdysvaltoihin teknologiajäteille, jotka omistavat tason 4 AI-mallit ja tason 5 alustat.
Suomen on strategisesti tähdättävä kaavion yläpäähän: tason 5 alustoihin ja tason 6 AI- sovelluksiin ja -agentteihin. Miksi?
Suomella on kaikki edellytykset nousta pelkästä infrastruktuuritoimittajasta arvonluojaksi. Alla kolme esimerkkiä:
1. Julkisella sektorilla byrokratiasta tekoälyagentteihin
Suomen julkinen data on maailman laadukkainta. Meidän ei pitäisi vain säilöä sitä datakeskuksiin, vaan rakentaa tason 6 sovelluksia, jotka tehostavat julkista hallintoa.
Kuvittele "Kela-agentti" tai "Verottaja-botti", joka automatisoi rutiinit. Tämä vapauttaa resursseja hoivaan ja koulutukseen – suora lääke kestävyysvajeeseen.
2. Yksityisellä sektorilla teollinen tekoäly laajasti käyttöön
Emme ehkä rakenna kilpailijaa ChatGPT:lle (Taso 4), sillä se vaatii miljardien laskentaresursseja, mutta me voimme olla maailman parhaita soveltamaan näitä malleja.
Suomalainen valmistava teollisuus (mm. Kone, Wärtsilä, Valmet) voi rakentaa tason 6 sovelluksia, jotka tekevät koneista autonomisia ja huollosta ennakoivaa. Tämä on korkean katteen vientituote, toisin kuin sähkön myynti serverisaleille.
3. Lisää osaamispääomaa ja startuppeja
Jotta nousemme arvoketjussa, tarvitsemme investointeja T&K-toimintaan. Datakeskukset eivät luo immateriaalioikeuksia (IPR), mutta ohjelmistokehitys kylläkin.
Talouskasvun kannalta on kriittistä, että Suomeen syntyy yrityksiä, jotka omistavat itse kehittämänsä teknologian ja myyvät sitä globaalisti – eivät vain vuokraa tilaa muiden teknologialle.
On hienoa, että Suomi on houkutteleva kohde datakeskuksille. Ne luovat digitaalisen selkärangan. Mutta kansantalouden näkökulmasta ne ovat vasta perusta.
Jos jäämme tasolle 3, olemme digitaalisen ajan raaka-ainetoimittaja – "Euroopan metsä", josta viedään tukkeja jalostettavaksi muualle. Nousemalla tasoille 5 ja 6 muutumme korkean teknologian jalostajaksi.
Meillä on sähkö ja meillä on seinät. Nyt meidän on varmistettava, että meillä on myös äly, joka luo seuraavan vuosikymmenen hyvinvoinnin.