Tekoälyagentit voivat ratkaista, dokumentoida ja raportoida ohjelmistovirheitä minuuteissa. Muuttaako tämä kehittäjän roolia? Väistämättä. Koodaaminen kiireen keskellä vähenee, mutta vastuu kokonaisuudesta kasvaa. Tekninen arkkitehti Lauri Eliander jakaa havaintojaan ohjelmistovirheiden taklaamisesta agenttien aikakaudella.
Agentin tuoma automaatio ohjelmointiprosessille ei useinkaan kohdistu ajatteluun vaan sen ympärille. Agentin varsinaiseen päättelyyn kuluu ohjelmistovirheen korjaamisessa vain murto-osa ajasta. Muu aika agentilla kuluu tiketin lukemiseen, tilan siirtämiseen, haaran luontiin, paketointiin, koodin kääntöön, asennukseen, testiohjeen kirjoittamiseen ja testaajan merkitsemiseen.
Juuri se osa syö kehittäjän päivää, ja juuri se osa on helpointa kuvata kirjallisesti, koska se on mekaanista. Vaikeampi kysymys ei ole “voiko agentti tehdä tämän”, vaan “onko meillä työtapa kirjoitettuna niin tarkasti, että se voidaan antaa jonkun muun tehtäväksi”.
Tärkein ohje ei ole se, mitä tehdä, vaan milloin lopettaa. Agentille määritellyn ohjeen arvokkain osa on portti alussa: ehdot, joiden kaikkien täytyy täyttyä, sekä käsky palauttaa tiketti määrittelyyn, jos yksikin ehdoista pettää.
Agentti, jolle on kerrottu mitä tehdä, tekee sen aina. Agentti, jolle on kerrottu milloin kieltäytyä, on vasta käyttökelpoinen. Agenttisessa työskentelyssä riski ei ole ensisijaisesti siinä, päätteleekö malli oikein, vaan siinä, päätteleekö se oikeasta lähtötilanteesta.
Kehittäjän vastuu keskittyy yhä enemmän laadunhallintaan, eikä se ole kevyempi vastuu kuin ennen. Aiemmin vastuun voidaan ajatella jakautuneen kolmeenkymmeneen pieneen päätökseen koodin kirjoittamisen lomassa. Nyt se on kahdessa paikassa: siinä, mitä agentin ohjeistukseen kirjoitetaan etukäteen, ja siinä, mitä tuloksesta tarkistetaan jälkikäteen. Päätöskohtia on vähemmän, mutta jokainen niistä painaa enemmän.
Paremman laadun taustalla eivät aina ole tekoälyn kyvykkyydet, vaan sille asetetut rajoitteet. Kun agentin kirjoittama Jira-kirjaus saa kiitosta, kunnia ei kuulu vain tekoälylle. Taustalla on tarkka ohje, joka kieltää teknisen kielen sekä esimerkiksi luokka- ja taulunimet asiakkaalle menevässä kommentissa. Tämä kannattaa sanoa ääneen, koska se on päinvastoin kuin normaalisti voisi olettaa.
Agentti vie koodaamisen ilon. No ei oikeasti, jos minulta kysytään. Koen, että tekoäly avaa jatkuvasti uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia sellaisiin asioihin, joita en itse olisi tullut ajatelleeksi. Juuri se herättää tällä hetkellä samanlaista innostusta kuin ohjelmoinnin opetteleminen aikanaan.
1. Kirjoita perustelu säännön viereen. Kun agentti tietää, miksi sääntö on olemassa, se pystyy soveltamaan sitä myös tilanteisiin, joita ohjeen kirjoittaja ei ennakoinut.
2. Rima on nolla virhettä ja nolla varoitusta. Pehmeä rima antaa tekoälylle tilaisuuden perustella poikkeuksia. Se kyllä osaa kirjoittaa vakuuttavan selityksen sille, miksi juuri tämä yksi varoitus voidaan hyväksyä.
3. Prosessi paranee ohjetta muokkaamalla, ei kouluttamalla. Kun testiajo aamulla kaatui käyttöoikeussäännön yksityiskohtaan, virhe muuttui uudeksi kappaleeksi ohjeessa. Iltapäivällä agentti läpäisi saman kohdan. Korjaus jäi näkyväksi tekstiksi, jonka kuka tahansa ihminen voi lukea, arvioida ja kyseenalaistaa.
Lue myös:
Näin tekoäly muuttaa työtä: Tehtävien suorittamisesta siirrytään työn jatkuvaan orkestrointiin
Ohjelmistokehityksen uusi aikakausi ei ole uhka, vaan mahdollisuus rakentaa uudenlaista kilpailuetua