Miten varmistaa, että organisaatio pystyy uudistumaan ja sopeutumaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön? Silloin on tärkeää, että johtaminen ja johtamiskäytännöt eivät ainakaan jarruta muutosta. Tässä kirjoituksessa tiivistän organisaatioiden muutoskyvykkyyttä käsittelevän tutkimuksemme keskeiset löydökset johtamisen näkökulmasta. Lisäksi tarjoan ajatuksia, joista oma organisaatiosi voi hyötyä muutoskyvyn kehittämisessä.
Kirkas ja inspiroiva visio on muutoksen kannalta kriittinen. Se ohjaa organisaation ponnistelut samaan suuntaan ja luo yhteisen tavoitteen kaikille työntekijöille.
Yhtä tärkeä on strategia, jonka avulla visio aiotaan saavuttaa. Digian tutkimuksessa Organisaatioiden muutoskyvykkyys Suomessa 2025 havaittiin seuraavaa:
Muutostarpeita on yleensä aina enemmän kuin resursseja niiden toteuttamiseen. Pakollisia muutoksia tulee esimerkiksi regulaation sanelemana. Tällöin ne syövät helposti kaistan ja resurssit aidosti liiketoiminnan uudistamiseen tähtääviltä muutoksilta.
Siksi fokusointi ja muutostarpeiden priorisointi ovat muutoskyvykkyyden keskeisiä tekijöitä. Organisaation täytyy päättää, mihin muutoksessa keskitytään. Mitä tehdään – ja erityisesti, mitä ei tehdä! Näiden valintojen tulisi kummuta strategiasta ja pohjautua organisaation vahvuuksiin, joita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti.
Muutoskyvykkyystutkimuksessa huomasimme, että:
Fokusointi ja toimeenpanokyky ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa. Kun fokus puuttuu, tehdään vähän kaikkea, jolloin toimeenpano on erittäin vaikeaa. Toisaalta pelkkä fokus ei tarkoita onnistumista, jos toimeenpano sakkaa.
Rajallinen toimeenpanokyky voi johtua useasta tekijästä. Monissa organisaatioissa ei ole systemaattisia käytäntöjä muutosten toimeenpanemiseksi ja niiden johtamiseksi – mittarit mukaan lukien. Myös ihmisten sitouttaminen muutokseen, inhimillisen suorituskyvyn rajat ja vaikeasti havaittavat, systeemiset riippuvuudet vaikuttavat toimeenpanoon.
Toimeenpanon puutteellisuus onkin yksi suomalaisten organisaatioiden suurimpia ongelmia muutoskyvykkyydessä.
Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itse päätöksiä korreloi vahvasti organisaation yleisen muutoskyvykkyyden kanssa.
Kuvaava esimerkki turhasta hierarkiasta on tilanne, jossa tiimi hakee johtoryhmän kokouksessa lupaa esittämälleen ratkaisulle. Johtoryhmän jäsenet saattavat ajatella, että asian olisi voinut ratkaista ilman heitäkin. Aikaa ja energiaa on mennyt hukkaan.
Vaikka johto saattaa puheen tasolla rohkaista oma-aloitteisuuteen, käytännössä ajaudutaan helposti vanhanaikaiseen toimintaan. On inhimillistä kunnioittaa valtasuhteita ja hakea varmistelua ylemmiltä tahoilta. Toisaalta johdon tulee asennoitua uudella tavalla ja tietoisesti luopua osallistumisesta jokaiseen käytännön ratkaisuun.
Päätöksentekoon liittyen tutkimuksessamme havaittiin, että: