Digiajan menestys syntyy ekosysteemeissä

Ekosysteemeistä puhutaan nyt paljon, mutta mitä hype-termi oikein tarkoittaa, ja mitä ekosysteemien luominen ja niihin liittyminen vaatii? Ainakin rohkeutta, uudistushalua ja hyvää API-kyvykkyyttä.

Digitaalinen disruptio ravistelee toimialojen rajoja, perinteisiä liiketoimintamalleja ja asiakkaiden käyttäytymistä. Uuden digitaalisen liiketoiminnan onnistujia yhdistävät teknologian tuominen lähelle liiketoimintaa tai sen ytimeen, avoimuus, verkostomaisuus, asiakaskeskeisyys ja käyttäjän näkökulmasta usein myös aika- ja paikkariippumattomuus.

Lisäksi digitaalisen ajan menestyjien liiketoiminnan ytimestä löytyvät yhä useammin API:t eli avoimet rajapinnat. Niiden hyödyntämisessä lähdetään usein liikkeelle sisäisestä kehityksestä: prosessien tehostamisesta ja sisäisestä palvelukehityksestä. Suurimmat hyödyt syntyvät, kun rajapintoja aletaan avata ulospäin, ja niitä hyödynnetään uusien palveluiden, kumppaniverkostojen ja jopa liiketoimintamallien kehittämisessä.

Tasavahva ekosysteemi vai yksinvaltias alusta?

Ekosysteemi muodostuu, kun yksi tai useampi toimija alkaa kehittää liiketoimintaansa API-rajapintojen ympärille. Lisäarvoa tällaisissa kumppaniverkostoissa syntyy, kun yritykset kehittävät rajapintojen ympärille kokonaan uusia tuote- tai palvelukokonaisuuksia ja liiketoimintamalleja tai vaihtoehtoisesti yhdistävät keskenään uusia ja olemassa olevia tietoja tai palveluita.

Siinä missä puhtaassa API-ekosysteemissä keskiössä ovat itse rajapinnat, alustamuotoisessa ekosysteemissä on usein yksi keskeinen toimija, kuten Amazon tai Alibaba, jonka resurssien ympärille muodostuu rajapintojen välityksellä uutta liiketoimintaa ja uusia arvoketjuja. Alustan ympärille muodostuvaan ekosysteemiin voi liittyä muita yrityksiä, Amazonin ja Alibaban tapauksessa esimerkiksi vähittäiskauppaketjuja tai logistiikka-alan yrityksiä.

Jos ekosysteemi muodostuu yhden vahvan toimijan ympärille, alihankkijoiden riippuvuus toimijasta korostuu. Tulevaisuudessa ekosysteemit muodostuvatkin ehkä yhä useammin monen tasavahvan toimijan ympärille, kun avoverkostojen eettisyys nostaa päätään.

Toinen kasvava trendi ovat alustatalouden sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet, joissa keskiöön nousevat esimerkiksi vastuullisuusteemat ja jakamistalous.

Uudenlaista jakamisen filosofiaa

Ekosysteemien kehitystä jarruttaa usein enemmän kulttuuri kuin teknologia. Ajatus siitä, että omaa dataa jakaisi avoimesti – usein jopa saman toimialan suorien kilpailijoiden kanssa – tuntuu usein vieraalta. Se kuitenkin kannattaa, sillä suurin lisäarvo API-rajapinnoista saadaan juuri ekosysteemivaiheessa.

Ekosysteemissä toimiminen edellyttää siis aivan uudenlaisen filosofian ja yrityskulttuurin omaksumista. Kun perinteisesti omia arvoketjuja on kehitetty yksin omassa poterossa, ekosysteemissä keräännytään yhteen innovoimaan uudenlaisia toimintamalleja, joista koko verkosto hyötyy.

Ekosysteemin muodostaminen ei lopulta ole kovin mutkikas juttu. Ekosysteemin ei tarvitse olla globaali jättiläinen, vaan monella yrityksellä on jo valmiina laaja alihankkijaverkosto. Toiseksi ekosysteemiä ei aina tarvitse luoda itse, vaan yritysten kannattaisi rohkeammin hyödyntää mahdollisuutta liittyä myös muiden toimijoiden ekosysteemeihin.