Kaikkien vapaus olla oma itsensä tulee olla työpaikan kulttuurin ytimessä

Kuten viime aikoina on mediassa nähty, on suomalaisessa työelämässä yhä tekemistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajien yhdenvertaisuuden huomioimisessa. Näiden asioiden esille tuominen on siis edelleen tärkeää ja ajankohtaista, mutta tämä ei kuitenkaan saa jäädä yrityksissä vain kerran vuodessa tapahtuvaksi tempaukseksi tai logon päivitykseksi sateenkaaren väreihin. Me luomme työpaikkamme kulttuurin jokapäiväisissä kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa toistemme kanssa - muutos lähtee meistä itsestämme.

Tulin Digialle vajaat seitsemän vuotta sitten, koska täällä oli tarjolla mielenkiintoinen tehtävä liiketoimintakonsulttina. Seitsemään vuoteen on mahtunut sekä suurempia kokopäiväisiä toimeksiantoja kuin myös pieniä konsultointiprojekteja julkisen ja yksityisen sektorin asiakkuuksillemme. Työn vaihtelevuus ja monipuoliset toimeksiannot ovatkin yksi syy, miksi olen viihtynyt pitkään Digialla. Parasta täällä ovat olleet innostavat kollegat sekä monipuoliset toimeksiannot esimerkiksi muutosjohtamisen, palvelumuotoilun, viestinnän ja HR:n parissa. Viimeiset pari vuotta olen työskennellyt valtionhallinnolle luomassa uutta toimintamallia yhteistyössä kymmenien organisaatioiden kanssa. Oma roolini liittyy toimintamallin kehittämiseen, palvelumuotoiluun sekä valmennusten suunnitteluun ja vetämiseen.

”Pride-viikko on tapa lisätä vuoropuhelua, jonka kautta voimme paremmin ymmärtää toinen toisemme kokemusta elämästä, esimerkiksi osallisuutta ja ulkopuolisuutta.”

Pride-viikko on minulle henkilökohtainen asia, koska kuulun itse seksuaalivähemmistöön. En mielelläni luokittele tai ryhmittele itseäni tai muitakaan ihmisiä, vaan pyrin ajattelemaan itsestäni ja muista rajattomat kehitysmahdollisuudet omaavina, erilaisina ja yhtä arvokkaina yksilöinä. Vähemmistöjen olemassaolon muistamiseksi ja huomioimiseksi on kuitenkin hyvä, että olemme joskus esillä. Pride-viikko tekee vähemmistöidentiteeteistä hetkeksi näkyviä ja osallisia arjessa ja nostaa ne keskiöön enemmistöidentiteettien rinnalle. Pride-viikko on tapa lisätä vuoropuhelua, jonka kautta voimme paremmin ymmärtää toinen toisemme kokemusta elämästä, esimerkiksi osallisuutta ja ulkopuolisuutta.

Asenteet eivät muutu, jos asioista ei puhuta

Seksuaalivähemmistöjen tilanne vaihtelee työpaikasta riippuen. Entisistä vaietuista aiheista on tullut hyväksytympiä keskustelun aiheita, ja asenteetkin ovat pääasiassa arkipäiväistyneet suvaitsevammiksi, mutta osa tuntuu edelleen suhtautuvan vähemmistöihin ja meidän näkyvyyteemme jyrkästi. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi on poistettu rikoslaista vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus sairausluokituksesta vasta 1981, joten asennemuutoskin ottaa oman aikansa.

Siksi seksuaalivähemmistöistä keskustelu ja näkyvä tuki myös työpaikoilla on merkityksellistä. Moni meistä viettää valtaosan ajastaan työn parissa. Puhun usein lapsistani työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, kuten kaikki vanhemmat. Usein tästä seuraa ihan ymmärrettävästi hetero-olettamus, jota en ole yleensä viitsinyt lähteä korjaamaan. Pitäisikö minun edes?

On helpottavaa tietää oman työnantajan, ja toivottavasti myös työyhteisön, tukevan oikeuttamme olla työssämme juuri sellaisia kokonaisia itsejämme millaisiksi olemme syntyneet - kuuluimme sitten vähemmistöön tai emme. Työnantajien kannanotto ja tuki on yksilön hyvinvoinnin ja arjen haastetilanteiden kannalta tärkeä, ja yhteisömme hyvinvointi on yksilöiden hyvinvoinnin summa.

”On helpottavaa tietää oman työnantajan, ja toivottavasti myös työyhteisön, tukevan oikeuttamme olla työssämme juuri sellaisia kokonaisia itsejämme millaisiksi olemme syntyneet.”

Työyhteisön monimuotoisuus – kaikkien vapaus olla oma itsensä – tulisi olla työpaikan kulttuurin ytimessä

Digian politiikka, jonka olen käsittänyt siten, että jokaisen halutaan voivan olla täällä rennosti oma itsensä, on hyvä. Sen toteutuminen on toivottavasti todennäköistä, mutta ei itsestäänselvyys. Jatkuva keskustelu yhdenvertaisuudesta on tärkeää. Tämä on syy, jonka vuoksi itsekin olen mukana tässä keskustelussa: haluan, että Digia on yritys, jossa me kaikki voimme olla avoimesti ja rennosti omia itsejämme. Se ei aina ihan joka hetkessä toteudu, mutta Senior Trainee -hengessä pyrimme jatkuvasti kehittymään tässäkin asiassa.

Olen omassa itseni hyväksymisen prosessissa niin pitkällä, ettei muiden mielipiteillä juuri ole merkitystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen vähemmistöön kuuluva on omassa yksilöllisessä vaiheessaan oman prosessinsa kanssa. Jos oma prosessi on vielä herkässä vaiheessa, ajattelemattomat kommentit voivat satuttaa.

Jos pohdituttaa…

• …uskaltaako Digialla olla oma itsensä? Toivottavasti mahdollisimman moni kokee, että tämä on mahdollista. On raskasta, jos joutuu peittelemään oleellista osaa itsestään, kun muut puhuvat avoimesti viikonloppusuunnitelmistaan tai siitä kenen kanssa he laittavat ruokaa.
• …kuinka toimin, että seksuaalivähemmistöjen arki töissä olisi mutkatonta? Tärkeintä on osoittaa olevansa avoin monimuotoisuudelle ja puhua kunnioittavasti ihmisistä. Voi myös osoittaa tukensa vähemmistöille, erityisesti jos havaitsee kielteistä suhtautumista muiden erilaisuuteen.
• ...miten voin kysyä kollegan seksuaalisesta suuntautumisesta? Minusta sitä ei tarvitse kysyä, sillä kukin päättää itse, haluaako kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tärkeintä on, että osoittaa omalla käytöksellään olevansa avoin erilaisuudelle, eikä oleta mitään. Tämän voi osoittaa käyttämällä sukupuolineutraaleja termejä ja puhua yleisesti ”kumppanista” ”tyttö-/poikaystävän” sijaan, jotta oletusta ei tarvitse korjata.

Tämä teksti on julkaistu alun perin Digian sisäisessä Monimuotoinen Digia -blogisarjassa, jossa digialaiset kertovat kokemuksiaan ja ajatuksiaan monimuotoisuuden eri osa-alueista Digialla ja alallamme yleisemminkin.

Uskomme, että voimme Senior Trainee -hengessä jatkuvasti oppia lisää toistemme mukaan ottamisesta ja arvostavasta kulttuurista. Jos sinä haluat olla mukana rakentamassa tätä yhteisöä, tutustu Digian uramahdollisuuksiin alta.