Viisi timanttista K:ta vuorovaikutuksen parantajana ja yhteisöllisyyden vahvistajana

Mikä tekisi sinun työpäivästä tänään merkityksellisen? Liittyykö siihen innostavat työtehtävät? Ehkä aikaansaamisen ja onnistumisen kokemukset tiimin kanssa? Vai hyvä keskustelu tai jaettu apu ja tuki kollegan kanssa? Siqni-kyselyn perusteella meille digialaisille kaikkein merkityksellisempien asioiden kärjessä ovat mielekkäät työtehtävät. Saman listan top 10 merkityksellisempien asioiden joukossa tärkeässä osassa ovat toiset digialaiset, ammattitaitoiset kollegat ja työpaikan vahva yhteishenki. Näiden teemojen nousu merkityksellisimpien asioiden joukkoon ei yllätä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella yksi suurimmista merkityksellisyyden kokemusta vahvistavista tekijöistä on yhteenkuuluvuuden tunne. Kuuluuhan se Maslow’n tarvehierarkian mukaisestikin ihmisen perustarpeisiin.

Mitä yhteisöllisyys sitten on ja miksi se on tärkeää?

Yhteisöllisyys on terminä laaja eikä yhtä ehdotonta määritelmää sille ole olemassa. Työpaikassa yhteisöllisyyttä voi lähestyä eri näkökulmista, kuten yhteenkuuluvuuden tunteesta, yhteistyöstä, ihmisten välisistä kohtaamisista, luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta käsin. Jokainen meistä saattaa määrittää yhteisöllisyyden myös vähän eri tavoin. Itselleni hyvä työpaikan yhteisöllisyys tarkoittaa hyvää ilmapiiriä, toimivia vuorovaikutussuhteita ja toisten tukemista sekä yhdessä oppimista. Tutkimuksissa on todettu, että yhteisöllisyys tukee työntekijöiden terveyttä, työhyvinvointia, työniloa, työnimua, oppimista ja tuloksellisuutta. Tarvitsemme siis yhteisöllisyyttä menestyäksemme työssämme ja voidaksemme hyvin. Tämä tarve ei katoa etätyössä vaan päinvastoin, etätyöskentely korostaa yhteisöllisyyden merkitystä ja tärkeyttä entisestään.

Miten yhteisöllisyyttä voi vahvistaa?

Yhteisöllisyyden syntymiseen ja sen vahvistamiseen on olemassa paljon työkaluja. Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden. Yhteisöllisyys muodostuu pitkälti arjen vuorovaikutuksessa ja valinnoissa, joita sen suhteen teemme. Tämä pätee niin lähi- kuin etätöissäkin. Vuorovaikutuksen merkityksen voisikin kääntää muotoon ”minun vuoroni vaikuttaa”. Kyse on nimenomaan omasta tavasta ja aktiivisesta roolista vuorovaikutuksen osapuolena. Monille ehkä tuttu kysymys voi toimia tässäkin apuna itselle: ”Mitä tulee tilaan (huoneeseen tai Teamsiin), kun minä tulen sinne?”

Mihin vuorovaikutuksessa kannattaa kiinnittää huomiota?

Avaimet parempaan vuorovaikutukseen ovat viidessä timanttisessa K:ssa: kiinnostuminen, kunnioittaminen, kysyminen, kuunteleminen ja kannustaminen. Nämä K:t saattavat tuntua itsestään selviltä ja helpoilta, mutta käytännössä niiden soveltaminen aktiivisesti, tietoisesti ja systemaattisesti on yllättävän haastavaa ja vaatii runsaasti harjoittelua. Näiden sanojen sisälle kätkeytyy paljon viisautta, jonka käyttäminen parantaa varmasti kohtaamisia niin töissä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa kuin vapaa-ajalla ystävien tai perheenjäsenten kanssa (ok, myönnettäköön, että kotona näiden käyttö saattaa olla haastavinta 😉).

 Pureudun nyt niihin vähän tarkemmin vuorovaikutuksen näkökulmasta.

1. Kiinnostuminen on ennen kaikkea asenne, josta välittyy aito arvostus ja uteliaisuus toisia kohtaan. Tavoitteena on siirtää näkökulma ja huomio itsestä toisiin ja olla kiinnostunut siitä, mitä toiselle kuuluu, mitä mieltä toinen on asiasta tai miten toinen ratkaisisi ongelman. Aito kiinnostus saa toisen ihmisen tuntemaan itsensä arvostetuksi, nähdyksi ja kuulluksi ja uskon, että kaikki meistä haluavat tulla kohdatuksi näin.
2. Kunnioittaminen ei ole jotain, mikä pitäisi ansaita. Toisen kunnioittaminen on jokaisen oma valinta, joka pitää tehdä aina uudestaan. Kun esitämme omia ajatuksia kunnioittavasti, emme lyttää toisten mielipiteitä, emmekä esitä omia mielipiteitämme ainoana oikeana totuutena. Kunnioittaminen on mitä suurimmassa määrin erilaisuuden arvostamista. Entä jos voisimme suhtautua kollegoihin tai muihin kohtaamiimme ihmisiin sillä asenteella, että jokaiselta voi oppia jotain tärkeää?
3. Kysyminen on usein paras keino auttaa toista ihmistä. Tosiasiassa me haluamme neuvoa toisia, mutta kukaan ei halua ottaa neuvoja vastaan, ellei niitä itse pyydä. Kysyminen on aitoa auttamista ja osallistamista ja vie kohti ratkaisuja. Usein riittää kysymys ”kerrotko vähän lisää?” tai voi pyytää vahvistusta tai selvennystä kuulemalleen. Hyvä kysymys on sellainen, että se johdattaa tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen ja uusiin sekä parempiin ratkaisuihin. Kysyminen osoittaa myös kiinnostusta.
4. Kuunteleminen aidosti tarkoittaa sitä, että unohdamme hetkeksi oman totuutemme ja asetumme toisen ihmisen tilanteeseen ja ajatuksiin. Meille on hyvin tyypillistä, että toisen puhuessa mietimme samalla mielessämme mm. sitä, mitä itse aiomme sanoa seuraavaksi. Se, että kuuntelemme toista ilman omia samanaikaisia ajatuksia tai päällekkäistä tekemistä, vaatii usein paljon keskittymistä ja harjoittelua, mutta palkitsee onnistuessaan molemmat osapuolet.
5. Kannustaminen sisältää kaiken positiivisen palautteen, kuten kiittämisen, kehumisen ja rohkaisun. Aidon myönteisen ja tilanteeseen sopivan palautteen voima on suuri. Tämäkin vaatii meiltä usein myös tietoista ponnistelua, sillä biologiamme vuoksi huomaamme usein helpommin toisten virheet ja epäonnistumiset. Siksi osaamisten, onnistumisten ja vahvuuksien huomaaminen ja sanoittaminen vaatii meiltä keskittymistä ja päätöstä tehdä toisen päivästä vähän parempi. Jokainen haluaa kuulla itsestään hyvää!

On sanottu, että parhaimmillaan työyhteisö toimii kuten urheilujoukkueet, pelaamalla yhdessä samaan maaliin, edistäen yhteisiä tavoitteita ja juhlien onnistumisia yhdessä. Ajattelen, että nämä 5K:ta ovat avain hyvään joukkuehenkeen. Mitä parempi se on, sitä varmemmin onnistumisia tulee. Haastankin sinut Senior trainee -hengessä miettimään, mitkä näistä K:ista ovat sinun vahvuuksiasi ja sitä, mitä haluaisit ehkä jatkossa kehittää tai vahvistaa?

Kirjallisuudessa mm. psykologian tohtori ja professori Kirsti Lonka on esittänyt omat K-kirjaimet hyvään kohtaamiseen (kiittäminen, kunnioittaminen, kiinnostus, kannustaminen ja kuuntelu). Tässä blogissa esitetyt K:t perustuvat valmentavan ja ratkaisukeskeisen vuorovaikutuksen menetelmiin, joihin olen itse saanut perehtyä kouluttajieni Viivi Pentikäisen ja Pauliina Avolan kautta Positive Psychology Coach ® -koulutusohjelmassa.

Kirjoittaja työskentelee Digian HR:ssä ja on positiivisen psykologian asiantuntija sekä ratkaisukeskeinen valmentaja.